Koiran koulutus

Taas heti alkuun painotan, että seuraava kirjoitus on minun mielipiteeni koiran koulutuksesta ja erilaisia mielipiteitä on valtavasti, kaikilla omansa.

 

Vai pitäisikö sanoa opetus, se ehkä kuvaa paremmin omien koirieni kanssa harjoittelua. Koulutuksesta puhuisin, jos pyrkisin vaikkapa kisaamaan jossakin lajissa. Mutta meidän "kotikoiria" vaan opetetaan!


Tosiaan, itse kannatan ns. naksu-koulutusta eli positiivista vahvistamista. Naksukouluttajia on monenlaisia, on sellaisia, jotka pitävät itseään naksukouluttajina ihan jo sen perusteella että naksauttelevat koiralleen tietämättä asiasta sen enempää ;o), sekä oikeita kouluttajia jotka ovat sisäistäneet perusidean: positiivisen vahvistamisen. Tarkoitus on saada koira toimimaan omasta tahdosta itse oivaltaen, mitä ohjaaja haluaa koiran tekevän. Näin koira oppii paljon paremmin, kuin esimerkiksi niin, että koira painetaan väkisin maahan.


Itse kuuluin aikoinaan siihen ryhmään, joka koulutti koiraansa pakolla, väkisin ja myös aika kovilla otteilla. Onneksi olen tästä viisastunut, eikä enää tarvitse tehdä sellaisia turhia ja suhdetta huonontavia asioita. On totta, että jotkut koirat saadaan toimimaan tällä "vanhan kansan tavalla", ikävä kyllä, sillä vain se mahdollistaa kyseisen koulutustavan käytön edelleen. Kovien otteiden käyttäjät koirien koulutuksessa eivät tästä maailmasta lopu vaikka mitä tapahtuisi, mutta onneksi pehmeämpien koulutustapojen kannatajien määrä lisääntyy kokoajan.

Viivi esimerkiksi on hyvin omapäinen ja vahvatahtoinen koira. Koskaan, ei koskaan ole tarvinnut häneen kajota fyysisesti. Yleensä riittää matala "ei", tai viimeistään lähelle kumartuminen joka itsessään toimii pakotteena. En koskaan ole Viiviä repinyt enkä riuhtonut, saati selättänyt. Noh pakko myöntää etten ole minäkään täydellinen koiran omistaja, kyllä sitä itsellänikin joskus hermot menee murkkuikäiseen kakaraan ja tulee remmistä kiskottua :o). Mutta siis oikeasti, inhoan sitä kuinka jotkut edelleen neuvovat selättämään koiraansa! Istu sen päälle, heitä seinään, kyllä sille pitää näyttää kuka on pomo tai muuten.....Koiran kunnioitusta ei saada selättämällä, sillä saadaan pahimmillaan koiran epäluottamus tai / ja pelko omistajaansa. Luottamus ja kunnioitus tulee henkisistä kyvyistä, oikeudenmukaisesta johtamisesta, osoittamalla olevansa viisas ja luotettava "pomo", vaikka mieluummin käytän vaikkapa sanaa ohjaaja / omistaja, nämä johtajuus- ja pomo-termit kun ovat vähän harhaan johtavia.


Johtajuudesta puheenollen, tämä termi on johtanut niin monia koirakoita metsään ettei voi edes kuvitella. Juuri sen johtajuuden korostaminen on saanut ihmiset ajattelemaan, että johtajuuden osoittaminen koiralle on suunnilleen tärkein asia mitä he voivat tehdä. ja johtajuus näytetään aina fyysisin ottein, eihän siihen mitenkään liity mitään muuta. Olen sinua vahvempi - olen sinun johtaja. No entäpä sitten kun 50 kiloinen rotikkauros rupeaa murisemaan päin omistajansa naamaa, kun se on kyllästynyt omistajansa "johtajuus-näytöksiin"?? Jos näin tapahtuu, voi omistaja olla rehellinen itselleen ja myöntää, että metsään on menty ja pahasti ja jo aikoja sitten. Mielestäni kukaan koira ei murise omistajalleen, kun suhde on kunnossa ja kaikki asiat on tehty alusta asti oikein. Sitäpaitsi en kävisi em. kaltaista koiraa vastaan, siinä on suuret mahkut että se on se ihminen joka häviää...

Eli, koiran kuin koiran, oli se sitten kova tai pehmeä, saa vallan hyvin toimimaan haluamallaan tavalla ilman niska-pers-otteita tms. Molemminpuolisella kunnioituksella, ymmärryksellä ja yhteistyöllä ne hommat toimii :o).

Pennun uuteen kotiin muutosta ja sen tapakasvatuksesta voit lukea lisää niiden omilta sivuilta!